Muistin sentään laivalle ottaa muistikirjani mukaan, vaikka kiirellä pakkasin. Kapteeni katsoi laivalle saapuessani minua pitkään ja tokaisi, että minulla on liikaa tavaraa mukanani, mutta silmien räpyttely toimi jälleen ja kapteeni heltyi. Sain siis kaiken tarvittavan mukaani, ja voi pojat, kyllä olikin hyvä, että pakkasin kaikenlaista mukaan, sillä matka on venähtänyt. Minkä sille mahtaa, etteivät tuulet suosi. Kaikkeni olen kyllä yrittänyt merijumalten lepyttämiseksi...
Piakkoin olemme Suomessa, lopultakin. Siitä onkin todella pitkä aika kun olen siellä viimeksi käynyt. En tälläkään kertaa kauaa viivy, kunhan hieman ostoksia teen ja jotain pientä kaupittelen.
Koti-ikävä on jälleen suuri. On se kummallista miten mieli aina halajaa matkalle, mutta hetken laineilla keikuttua sitä miettii vain miten paljon olisi tekemistä kotipuolessa. En taida osata olla toimettomana, joten matkustelu on välillä hyvinkin puuduttavaa. Toisaalta matkustaminen pois Hastingsista tekee hyvää, sillä saan hieman etäisyyttä ja uutta näkökulmaa asioihin, joiden parissa siellä olisi puurrettava. Hyvällä tuurilla saan myös luotua lisää suhteita... Niitähän ei koskaan ole liikaa.
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
torstai 9. huhtikuuta 2015
Lakien järjettömyys
Vaatteita olen tehnyt ahkerasti ja pari halpaa on jo ostettukin, saan siis taas uudet lampaat hankituksi. Siinä ommellessa vaan ajatus herkästi harhailee ja tulee miettineeksi Suomen kuulumisia. Sitä miten joitain lakeja kukaan ei valvo tai edes pysty valvomaan. Ja miten osa tuntuu hyväksyvän virka-aseman väärinkäytön. Mitä sitten jos Rauman pormestari Johan vón Kaurala verottaa miten sattuu, epäoikeudenmukaisesti, vain kostaakseen. Pohjalla on toki varmasti halu saada kaupungintalolle varoja, se on aina hyvästä, kukaan kun ei kuole pieneen verotukseen. Entä jos omat kaunat saavat tulla tekemisiin mukaan ja virkaa pitävänä sitten verottaa toisia enemmän kuin toisia, ihan kostaakseen? Sitä olen pohtinut että mikä saa miehen olemaan epäoikeudenmukainen veroja asettaessaan ja selkeän törkeästi asemaansa väärin käyttämään... Aika vihainen kai saa olla.
Entä miksi ei kukaan valvo listaa siitä, että kuka on Suomessa syntynyt ja kuka ei ja kellä on kansalaisuus, neuvostolta haettu tai ei. Jos kerran lain on oltava sellainen, että pelkkä muutto ei riitä. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka tuo Rauman pormestari. Kyllä hän sanoo syntyneensä Rauman lähellä, mutta kukaan joka hänet on tavannut aikana ennen kuin Suomeen ehti tai tietää hänestä jotain ennen kuin Suomeen hän muutti, tietää, että hän ei ole Suomessa syntynyt. Hänellä ei siten ole kansalaisuutta ellei hän ole sitä neuvostolta hakenut. Eikä ole.
Miksi osa, sellaiset, joiden kansalaisuus muistetaan, että sellaista ei ole, eivät saa osallistua politiikkaan, eivät saa koota listaa vaan heti sanotaan, että unohda, se on laitonta. Sitten hieman unohdetaan tutkia onko joku pormestari kansalainen. Johan vón Kaurala on varmasti mukavan aktiivinen pormestari ja siinä missä olen kuullut kehuja juuri hänen aktiivisuudestaan ja tuoreesta otteestaan niin olen kuullut valitusta hänen moraalistaan. Jokainen uusi tekee virheitä, se pitää hyväksyä. Missä määrin silti on hyväksyttävää, että pormestariksi on lain vastaisesti päässyt joku, jolla ei kansalaisuutta ole. Ehkä nykyään riittää, että vain asuu Suomessa. Vaikka laki ei sitä puollakaan...
Jaksan edelleen täältä huitsinnevadasta ihmetellä Suomen menoa. Olen usein surullinen kun tajuan, että ulkomaanelävän pitäisi kertoa milloin lakia rikotaan. Jos Suomessakin joskus asiat huomattaisiin, kun etäältäkin ne näkee. Ehkä olisi aika luopua kuoresta ja lopettaa käpertyminen vain huomatakseen, että maailma on iso. Voisi tehdä Suomelle ihan hyvää.
Entä miksi ei kukaan valvo listaa siitä, että kuka on Suomessa syntynyt ja kuka ei ja kellä on kansalaisuus, neuvostolta haettu tai ei. Jos kerran lain on oltava sellainen, että pelkkä muutto ei riitä. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka tuo Rauman pormestari. Kyllä hän sanoo syntyneensä Rauman lähellä, mutta kukaan joka hänet on tavannut aikana ennen kuin Suomeen ehti tai tietää hänestä jotain ennen kuin Suomeen hän muutti, tietää, että hän ei ole Suomessa syntynyt. Hänellä ei siten ole kansalaisuutta ellei hän ole sitä neuvostolta hakenut. Eikä ole.
Miksi osa, sellaiset, joiden kansalaisuus muistetaan, että sellaista ei ole, eivät saa osallistua politiikkaan, eivät saa koota listaa vaan heti sanotaan, että unohda, se on laitonta. Sitten hieman unohdetaan tutkia onko joku pormestari kansalainen. Johan vón Kaurala on varmasti mukavan aktiivinen pormestari ja siinä missä olen kuullut kehuja juuri hänen aktiivisuudestaan ja tuoreesta otteestaan niin olen kuullut valitusta hänen moraalistaan. Jokainen uusi tekee virheitä, se pitää hyväksyä. Missä määrin silti on hyväksyttävää, että pormestariksi on lain vastaisesti päässyt joku, jolla ei kansalaisuutta ole. Ehkä nykyään riittää, että vain asuu Suomessa. Vaikka laki ei sitä puollakaan...
Jaksan edelleen täältä huitsinnevadasta ihmetellä Suomen menoa. Olen usein surullinen kun tajuan, että ulkomaanelävän pitäisi kertoa milloin lakia rikotaan. Jos Suomessakin joskus asiat huomattaisiin, kun etäältäkin ne näkee. Ehkä olisi aika luopua kuoresta ja lopettaa käpertyminen vain huomatakseen, että maailma on iso. Voisi tehdä Suomelle ihan hyvää.
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Teurastajan veistämät vaatteet
Pitkä tovi on vierähtänyt siitä kun viimeksi olen ottanut tämän kirjasen käteeni ja sulkakynän antanut seikkailla sen sivuilla. Siihen on useita syitä, jotka eivät enää tässä vaiheessa ole edes tärkeitä. Osaankohan enää edes pitää sulkakynää kädessä?
Harkitsin tässä jo vakavasti, että olisiko jo aika hyljätä työpaja yliopiston tieltä. Ajattelin, että ehkä olisi aika ottaa uusia haasteita, ihan siksikin, että sukuhan tällaista työpajassaan hikoilevaa rämäpäätä häpeää. Tähän ikään mennessä pitäisi jo olla sivistynyt ja tehdä muitakin töitä kuin tavallisen työläisen hommia. Harkitsin siis vakavasti, että ilmoittautuisin yliopistolle lukemaan armeijamaailman teoriaa tai vielä kuivakkaampaa valtio-oppia. Saisin lopultakin jossain vaiheessa sitten tarpeeksi tietoa ja taitoa, jotta suku voisi olla ylpeä.
Luovuin kuitenkin koko ajatuksesta. Minäkö homehtumassa kirjojen keskellä tai nukkumassa kun joku kaikesta kaiken tietävä paasaaja selittää asioita juurta jaksain ja käskee istua paikoillaan kuunnellen? Enpä usko... Enhän minä ehdi, sillä on niin paljon asioita joita korjata! Kaupungissamme ei ole aikoihin ollut vaatekauppiaita, ihmiset joutuvat tyytymään mitä erikoisimpiin rätteihin verhotakseen vartensa ja suojautuakseen sateelta sekä tuulelta. Ne, joille muoti on tärkeää joutuvat sitten hakemaan vaatteensa muualta. Eihän se niin voi olla! Minulle on tärkeää, että kotikaupungissa on saatavilla kaikkea mitä pieni ihminen voi tarvita, joten oli pakko ratkaista asia.
Näinpä luovuin teurastajan ammatista ja perustin pienen ompelimon. Onneksi meille naisille opetetaan jo pikkulikkana ompelun salat, ei tarvinnut niin suurta perehdytystä ammatin saloihin. Ensimmäiset vaatteet saattavat kyllä näyttää teurastajan tekemiltä...
Vielä en ole päässyt käytännössä uutta ammattiani harjoittamaan, sillä odotan lampaideni tuottavan villaa. Sekin on torilta lopussa, kuten vuodatkin. Tällä hetkellä olen Lewesissä, tarkoitukseni oli tulla täältä ostamaan villaa, mutta hinta olikin noussut jo 15 puntaan... Ostin sitten vain vuotia 17 punnalla ja housut 70 punnalla. Housut myyn kotona ilman voittoa, saanpa ainakin vaatteidenmyyntikojun pystyyn ja vuodista voin veistää... eh, siis... valmistaa jotain käyttökelpoista.
Nyt työskentelen tämän päivän aina jaksaessani kivikaivoksella; Lewesissä se on auki ja tuntipalkka on 2.31, Hastingsissa ainoan aukiolevan kaivoksen tuntipalkka on 2.04 puntaa, joten taidan sittenkin jäädä tästä ostostelureissusta voitolle, kaikesta huolimatta.
Harkitsin tässä jo vakavasti, että olisiko jo aika hyljätä työpaja yliopiston tieltä. Ajattelin, että ehkä olisi aika ottaa uusia haasteita, ihan siksikin, että sukuhan tällaista työpajassaan hikoilevaa rämäpäätä häpeää. Tähän ikään mennessä pitäisi jo olla sivistynyt ja tehdä muitakin töitä kuin tavallisen työläisen hommia. Harkitsin siis vakavasti, että ilmoittautuisin yliopistolle lukemaan armeijamaailman teoriaa tai vielä kuivakkaampaa valtio-oppia. Saisin lopultakin jossain vaiheessa sitten tarpeeksi tietoa ja taitoa, jotta suku voisi olla ylpeä.
Luovuin kuitenkin koko ajatuksesta. Minäkö homehtumassa kirjojen keskellä tai nukkumassa kun joku kaikesta kaiken tietävä paasaaja selittää asioita juurta jaksain ja käskee istua paikoillaan kuunnellen? Enpä usko... Enhän minä ehdi, sillä on niin paljon asioita joita korjata! Kaupungissamme ei ole aikoihin ollut vaatekauppiaita, ihmiset joutuvat tyytymään mitä erikoisimpiin rätteihin verhotakseen vartensa ja suojautuakseen sateelta sekä tuulelta. Ne, joille muoti on tärkeää joutuvat sitten hakemaan vaatteensa muualta. Eihän se niin voi olla! Minulle on tärkeää, että kotikaupungissa on saatavilla kaikkea mitä pieni ihminen voi tarvita, joten oli pakko ratkaista asia.
Näinpä luovuin teurastajan ammatista ja perustin pienen ompelimon. Onneksi meille naisille opetetaan jo pikkulikkana ompelun salat, ei tarvinnut niin suurta perehdytystä ammatin saloihin. Ensimmäiset vaatteet saattavat kyllä näyttää teurastajan tekemiltä...
Vielä en ole päässyt käytännössä uutta ammattiani harjoittamaan, sillä odotan lampaideni tuottavan villaa. Sekin on torilta lopussa, kuten vuodatkin. Tällä hetkellä olen Lewesissä, tarkoitukseni oli tulla täältä ostamaan villaa, mutta hinta olikin noussut jo 15 puntaan... Ostin sitten vain vuotia 17 punnalla ja housut 70 punnalla. Housut myyn kotona ilman voittoa, saanpa ainakin vaatteidenmyyntikojun pystyyn ja vuodista voin veistää... eh, siis... valmistaa jotain käyttökelpoista.
Nyt työskentelen tämän päivän aina jaksaessani kivikaivoksella; Lewesissä se on auki ja tuntipalkka on 2.31, Hastingsissa ainoan aukiolevan kaivoksen tuntipalkka on 2.04 puntaa, joten taidan sittenkin jäädä tästä ostostelureissusta voitolle, kaikesta huolimatta.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Pormestarin vaalit saivat onnellisen lopun
Meillä oli jännittävät ajat täällä. Pormestarin vaaleissa oli kaksi ehdokasta, paikallinen, aktiivinen ja kunnollinen ehdokas sekä muualla asuva, roistona tunnettu paskanjauhaja. Täällä väki jännitti, että toivottavasti liian moni ei usko sitä roistoa. Mikäli hän olisi voittanut olisi ollut varmaa, että kaupungintalomme varat olisivat olleet entiset. Luojan lykky, että ihmiset olivat valveutuneita ja kunnollinen ehdokas sai tarvittavan määrän ääniä ja tänään saamme juhlia uutta pormestariamme, Victorious Markovia.
Muutaman ihmisen kanssa auttelimme häntä alkuun, näin ensimmäisenä päivänä tuota puuhaa on hurjasti ja uupuneena hän lopulta rojahti talonsa sängylle nukkumaan. En ihmettele ja kyllä hän unensa ansaitsee. Jaksaa sitten herättyään taas laittaa asioita järjestykseen. Kaupungintalon varat osoittautuivat olevan vähissä, osa myi sitten kaupungitalolle sitä sun tätä halvalla, jotta kaupungintalo voi tehdä voittoa. Itse myin kaikki kaurani 2,50 punnalla ja kaikki maitoni 7 punnalla. Lahjoitin myös 50 puntaa. Kun kaupungintalomme on varoissaan se auttaa koko kaupunkia. Saamme kirveitä lainattavaksi ja voimme olla varmoja, että ruokaa riittää, vaikka sattuisi mitä. Senpä takia on tärkeää pitää huolta kaupungintalosta ja tehdä yhteistyötä pormestarin kanssa.
Pormestari on täällä todella tärkeä kaupungille ja sen asukkaille. Kaupungintalo pitää ruokavarastoa, varastoi myös muita tuotteita. Täällä voi olla varma, että kaupungintalolta saa apua, kunhan vain pormestarille kirjoittaa. Pormestarin on täällä oltava todella aktiivinen, aivan toisenlaista kuin Suomessa, jossa riittää, että muistaa vähän kirveitä katsella tai kapakkaan ruokaa nakata. Täällä pormestarin on todellakin oltava kärryillä mitä tarvitaan ja mitä ei, olla paikalla, vastailla isoon pinoon kirjeitä ja olla asukkaita ja vierailijoita varten. Se luo turvaa asukkaille, se tekee täällä asumisen helpoksi ja jokainen, jolla rahkeita riittää saa auttaa ja se apu otetaan kiitollisena vastaan. Täällä on helppo olla hyödyksi ja sitä todellakin arvostetaan.
On tämä Hastings maailman paras kaupunki ja Sussex parhain lääni!
Muutaman ihmisen kanssa auttelimme häntä alkuun, näin ensimmäisenä päivänä tuota puuhaa on hurjasti ja uupuneena hän lopulta rojahti talonsa sängylle nukkumaan. En ihmettele ja kyllä hän unensa ansaitsee. Jaksaa sitten herättyään taas laittaa asioita järjestykseen. Kaupungintalon varat osoittautuivat olevan vähissä, osa myi sitten kaupungitalolle sitä sun tätä halvalla, jotta kaupungintalo voi tehdä voittoa. Itse myin kaikki kaurani 2,50 punnalla ja kaikki maitoni 7 punnalla. Lahjoitin myös 50 puntaa. Kun kaupungintalomme on varoissaan se auttaa koko kaupunkia. Saamme kirveitä lainattavaksi ja voimme olla varmoja, että ruokaa riittää, vaikka sattuisi mitä. Senpä takia on tärkeää pitää huolta kaupungintalosta ja tehdä yhteistyötä pormestarin kanssa.
Pormestari on täällä todella tärkeä kaupungille ja sen asukkaille. Kaupungintalo pitää ruokavarastoa, varastoi myös muita tuotteita. Täällä voi olla varma, että kaupungintalolta saa apua, kunhan vain pormestarille kirjoittaa. Pormestarin on täällä oltava todella aktiivinen, aivan toisenlaista kuin Suomessa, jossa riittää, että muistaa vähän kirveitä katsella tai kapakkaan ruokaa nakata. Täällä pormestarin on todellakin oltava kärryillä mitä tarvitaan ja mitä ei, olla paikalla, vastailla isoon pinoon kirjeitä ja olla asukkaita ja vierailijoita varten. Se luo turvaa asukkaille, se tekee täällä asumisen helpoksi ja jokainen, jolla rahkeita riittää saa auttaa ja se apu otetaan kiitollisena vastaan. Täällä on helppo olla hyödyksi ja sitä todellakin arvostetaan.
On tämä Hastings maailman paras kaupunki ja Sussex parhain lääni!
maanantai 4. elokuuta 2014
Home sweet home!
Viiden kuukauden matka on ohi. Olen viimeinkin turvallisesti kotona! Matka sujui hyvin eikä tapahtunut mitään suuria katastrofeja, hauskaakin oli, vaikka koti-ikävä vaivasi välillä pahoin.
Ystävät ottivat iloisesti vastaan, kun ensitöikseni kävin tavernassa piipahtamassa. Juottivat vieläpä heti humalaan, ruojakkeet! Vaan tulipa kotoinen olo. Onpa ihanaa olla täällä taas! Home sweet home. Ystävällisiä puheliaita ystäviä täältä on ollut niin kova ikävä! Ja nyt sain navetankin taas käyttöön ja kävin heti neljä kantturaa sinne hankkimassa. Jokusen päivän päästä pääsee sitten lypsylle!
Olen pitänyt koko matkan ajalta matkalokia. Ovat nyt sitten matkan eri vaiheet tallessa.
Matkaloki Hastings-Barcelona-Hastings
Ystävät ottivat iloisesti vastaan, kun ensitöikseni kävin tavernassa piipahtamassa. Juottivat vieläpä heti humalaan, ruojakkeet! Vaan tulipa kotoinen olo. Onpa ihanaa olla täällä taas! Home sweet home. Ystävällisiä puheliaita ystäviä täältä on ollut niin kova ikävä! Ja nyt sain navetankin taas käyttöön ja kävin heti neljä kantturaa sinne hankkimassa. Jokusen päivän päästä pääsee sitten lypsylle!
Olen pitänyt koko matkan ajalta matkalokia. Ovat nyt sitten matkan eri vaiheet tallessa.
Matkaloki Hastings-Barcelona-Hastings
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Turuilla ja etenkin toreilla
Ihmisten kannattaisi kävellä toreilla usein. Suosittelen sitä lämpimästi. Siten voi saada selville mitä tuotteita myyviä kojuja on enemmän kuin tarpeeksi eli sellaista ei kannata tuottaa sillä hetkellä omilla pelloillaan tai pajassaan ainakaan. Samalla voi tarkastella hintoja eri tuotteille, saattaa vaikka tehdä löytöjä! Jos on pitkään tehnyt vaikkapa lihaa mieli tai halunnut ostaa uuden paidan niin hyvällä tuurilla jossain vaiheessa joku teurastaja kaupittelee edullista lihaa tai joku ompelija on markkinoilla kilpaillakseen halunnut tehdä edullisen ja laadukkaan, kauniin paidan. Vaikka torilta ei mitään ostaisikaan niin siellä on hyvä käydä katsomassa millä kojuilla on alituiseen porukkaa, mitkä tuotteet viedään käsistä ja minkä tuotteiden myyjät joutuvat toripäivän jälkeen lähteä kotiin syömään keitettyä vettä yhdellä perunalla. Siten voi tutkia kannattaako laittaa omat pellot kesannolle tai vaikkapa vaihtaa uudenlaiseen viljelyslajiin tai aloittaa eläintekasvatus. Ammatti-ihmiset voivat siten saada tärkeää tietoa siitä mitä torilla kaivataan ja mitä kannattaa valmistaa ja mistä tuotteista on ylitarjontaa tai hinnat liikkuvat auttamattoman kannattamattomissa lukemissa.
Tori ja sen elävyys on ollut nyt reissullani paljon mielessäni. Tässä on jos jonkinlaista toria nähnyt. On ollut toreja, joissa leivästä ja kaurasta tapellaan ja hinnat ovat pilvissä eikä juuri muutakaan ole, sitten on toreja, joissa ruokaa kyllä riittää ja kaikkea muutakin, mutta hinnat ovat pilvissä. Tai toreja, joissa hinnat ovat edullisia, koska mitään kaupiteltavaa ei oikeastaan vain ole.. Kaupunkikohtaista torikulttuuri paljolti on ja niinhän se menee, että myyjät ja tuottajat torin tilanteen määrittävät.
Eräs hyvin toimivan torin esimerkki on kaupunki, jossa olen nyt muutaman päivän verran piipahtanut. Guarda:n kaupunki Portugalissa läänissä Coimbra. Täällä ei toki aivan kaikkia tuotteita ole kaupan, mutta nähnyt olen vaihtelua tuotteissa ja määrissä, hinnoissa... Varmaankin kaupungin asukkailta saa sitten tilattua ja sovittua, jos jotain kaipaa, mutta olen katsonut tätä turistin silmin. Otetaan esimerkiksi vaatteet. Olen ehtinyt nähdä eri päivinä paitaa, saapasta, housua, korsettia... Kaupaksi menevät, kaikenlaiset ja uutta tulee ja myytävää menee. Torilla ei silti vaatteita näy olevan koju kojun perään. Siinä, missä vaatekojuja on vain vähän niin niitä joka päivä on ja myyjät näyttävät saavan tinkaajia kojulleen ja tuotteensa kaupaksi. Tänäänkin menin torille katsomaan erästä kaunista paitaa, jonka näin eilen, mutta myyjän koju oli tyhjänä. Jokin aika sitten ihastelin korsetteja ja housuja ja mitä näpäköimpiä saappaita, mutta ovat menneet kaupaksi ja tänään torilla oli vain huivikauppias.
Näin turistina on aikaa kierrellä torilla, vaikka välillä käyn puuta hakkaamassa jaksaessani, että on kotiin tuliaisia. Sekä torilla kierrellessä että puita hakatessa sitä tulee nälkä ja olen ilokseni saanut huomata tämän kaupungin torilla, että pienelläkään matkabudjetilla ei nälkäiseksi jää, ei vaikka söisi mieltä virkistävää tai kehoa voimistavaa ruokaa pelkän nälän täyttävän leivän tai kaurapuuron sijaan. Perusruokaa, joilla vatsansa saa täyteen täällä on ollut koko ajan ja leipää aina alle 6 punnan, kauraa aina alle 3 punnan. Jos taas on varaa tai tekee mieli syödä hyvin, syödä vaikka lihaa niin kunnon pihvin voi ostaa reilusti alle 18 punnan, kulauttaa sen vaikka alas noin 9 punnan maidolla ja ostaa vaikka aamupalaksi seuraavalle päivälle vihannesgratiinia hieman reilun 9 punnan hinnalla. Normaalisti huolestuisin tuollaisista hinnoista ja katsoisin paljonko on ylituotantoa ja liikaa kojuja. Täällä olen yllättynyt, että hinnat on kohtuullisia, vaikka tuotteita ei kerrallaan paljoa ole myynnissä ja niitä menee tasaisena virtana kaupaksi. Outoa sinänsä, sillä hyvin paljon pelloille palkataan täällä +18 palkalla, toki osa on pienemmällä, mutta palkkaustaso täällä on hyvä. Niin, kaupungintalolla työnhakua käyn välillä seuraamassa ja siellä olen huomannut, että jokaiselle on jotain. Pienemmillä voimilla oleville myös, samoin vähän tyhmemmille ja parempaa palkkaa haluaville, hinta palkkauksissa vaihtelee paljon ja tuo oman lisänsä siihen, että jokainen saisi töitä, peltotyöt kun tuntuvat olevan haluttuja.
Täällä on tori, jossa tuotteet vaihtavat omistajaa kohtuuhinnalla taisaisena virtana eikä pulaa tunnu olevan mistään välttämättömästä tai vähän ylimääräisestäkään. Samaan aikaan mitään ei tunnu olevan liikaa. Ehkä ihmiset täällä ovat ymmärtäneet millaista on olla torifiksu ja suhteuttaa tekemisensä torin tilanteen mukaan.
Tori ja sen elävyys on ollut nyt reissullani paljon mielessäni. Tässä on jos jonkinlaista toria nähnyt. On ollut toreja, joissa leivästä ja kaurasta tapellaan ja hinnat ovat pilvissä eikä juuri muutakaan ole, sitten on toreja, joissa ruokaa kyllä riittää ja kaikkea muutakin, mutta hinnat ovat pilvissä. Tai toreja, joissa hinnat ovat edullisia, koska mitään kaupiteltavaa ei oikeastaan vain ole.. Kaupunkikohtaista torikulttuuri paljolti on ja niinhän se menee, että myyjät ja tuottajat torin tilanteen määrittävät.
Eräs hyvin toimivan torin esimerkki on kaupunki, jossa olen nyt muutaman päivän verran piipahtanut. Guarda:n kaupunki Portugalissa läänissä Coimbra. Täällä ei toki aivan kaikkia tuotteita ole kaupan, mutta nähnyt olen vaihtelua tuotteissa ja määrissä, hinnoissa... Varmaankin kaupungin asukkailta saa sitten tilattua ja sovittua, jos jotain kaipaa, mutta olen katsonut tätä turistin silmin. Otetaan esimerkiksi vaatteet. Olen ehtinyt nähdä eri päivinä paitaa, saapasta, housua, korsettia... Kaupaksi menevät, kaikenlaiset ja uutta tulee ja myytävää menee. Torilla ei silti vaatteita näy olevan koju kojun perään. Siinä, missä vaatekojuja on vain vähän niin niitä joka päivä on ja myyjät näyttävät saavan tinkaajia kojulleen ja tuotteensa kaupaksi. Tänäänkin menin torille katsomaan erästä kaunista paitaa, jonka näin eilen, mutta myyjän koju oli tyhjänä. Jokin aika sitten ihastelin korsetteja ja housuja ja mitä näpäköimpiä saappaita, mutta ovat menneet kaupaksi ja tänään torilla oli vain huivikauppias.
Näin turistina on aikaa kierrellä torilla, vaikka välillä käyn puuta hakkaamassa jaksaessani, että on kotiin tuliaisia. Sekä torilla kierrellessä että puita hakatessa sitä tulee nälkä ja olen ilokseni saanut huomata tämän kaupungin torilla, että pienelläkään matkabudjetilla ei nälkäiseksi jää, ei vaikka söisi mieltä virkistävää tai kehoa voimistavaa ruokaa pelkän nälän täyttävän leivän tai kaurapuuron sijaan. Perusruokaa, joilla vatsansa saa täyteen täällä on ollut koko ajan ja leipää aina alle 6 punnan, kauraa aina alle 3 punnan. Jos taas on varaa tai tekee mieli syödä hyvin, syödä vaikka lihaa niin kunnon pihvin voi ostaa reilusti alle 18 punnan, kulauttaa sen vaikka alas noin 9 punnan maidolla ja ostaa vaikka aamupalaksi seuraavalle päivälle vihannesgratiinia hieman reilun 9 punnan hinnalla. Normaalisti huolestuisin tuollaisista hinnoista ja katsoisin paljonko on ylituotantoa ja liikaa kojuja. Täällä olen yllättynyt, että hinnat on kohtuullisia, vaikka tuotteita ei kerrallaan paljoa ole myynnissä ja niitä menee tasaisena virtana kaupaksi. Outoa sinänsä, sillä hyvin paljon pelloille palkataan täällä +18 palkalla, toki osa on pienemmällä, mutta palkkaustaso täällä on hyvä. Niin, kaupungintalolla työnhakua käyn välillä seuraamassa ja siellä olen huomannut, että jokaiselle on jotain. Pienemmillä voimilla oleville myös, samoin vähän tyhmemmille ja parempaa palkkaa haluaville, hinta palkkauksissa vaihtelee paljon ja tuo oman lisänsä siihen, että jokainen saisi töitä, peltotyöt kun tuntuvat olevan haluttuja.
Täällä on tori, jossa tuotteet vaihtavat omistajaa kohtuuhinnalla taisaisena virtana eikä pulaa tunnu olevan mistään välttämättömästä tai vähän ylimääräisestäkään. Samaan aikaan mitään ei tunnu olevan liikaa. Ehkä ihmiset täällä ovat ymmärtäneet millaista on olla torifiksu ja suhteuttaa tekemisensä torin tilanteen mukaan.
lauantai 21. kesäkuuta 2014
Se kaunis päivä
Pohdin jo sitä kaunista päivää, kun pääsen kotiin Hastingsiin. Ihan ensimmäisenä valmistan lihaa ja myyn kauraa läjän kaupungintalolle. Jatkossa yritän tehdä mahdollisimman paljon töitä puumetsällä, käyn opiskelemassa sopivan tunnin ollessa lukujärjestyksessä... Päivinä, jolloin opiskelen voisin opiskelurahaa hankkia kaivoksilta ja hyödyttää lääniä sielläkin työskennellessä. Muutoin keskityn puun hakkuuseen.
Matkustelu saa jäädä hetkeksi. Syytä sitä olisi kotonakin joskus olla. Armeijaan voisin ehkä liittyä, ehkä tulevaisuudessa harkitsen siitä ihan uraa itselleni. Aika sen näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihan ensimmäiseksi pitäisi päästä takaisin kotiin. Kirjeitä olen saanut kotopuolesta ja kuulemma minua ikävöidään sinne samoin kuin minä ikävöin kovasti jo takaisin.
Matkustelu saa jäädä hetkeksi. Syytä sitä olisi kotonakin joskus olla. Armeijaan voisin ehkä liittyä, ehkä tulevaisuudessa harkitsen siitä ihan uraa itselleni. Aika sen näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihan ensimmäiseksi pitäisi päästä takaisin kotiin. Kirjeitä olen saanut kotopuolesta ja kuulemma minua ikävöidään sinne samoin kuin minä ikävöin kovasti jo takaisin.
torstai 19. kesäkuuta 2014
Ylitsevuotavat kirstut
Voi herranjestas sentään! Tekisi mieli huutaa ja raivota tietyntyyppisille ihmisille. Ei voi olla mahdottoman katastrofaalista tai vaikeaa, että jos varoja löytyy niin pienillä teoilla auttaisi uudempia kyläläisiä. Voisi palkata pellolleen ilman taitoja ja hyväksyä pienemmän tuoton. Pari ropoa sinne tai tänne... Voisi myös pienillä teoillaan taata edullista perusruokaa torille tai auttaa uudempia sponsoroimalla edullisempia taitoruokia.
Eikä siinä vielä mitään, ettei edes pelloille voi palkkailla ilman taitoja uusia tukeakseen pienen pienellä teolla, mutta kun ei mitään voi tehdä yhteisen hyvän eteen! Ei voi hakata puuta, matkustaa kaupungista kaupunkiin viemään ja ostamaan tarvittavaa, kaivoksillekin joutaa vain, jos ehtii tekemään täydellisen päivän hyvällä palkalla... Hohhoijaa sanon minä!
Mitä ihmettä ihmiset rahakirstujensa päällä istuvat? Eikä siltä istumiselta liikahda metriäkään ilman kunnon palkkaa. Kaikesta pitäisi saada vähintään se 20 markkaa... Noin Suomessa. Laivastossa ei voi olla ellei siinä tienaa, ei armeijassa, ei hoitaa puolustusta ei mitään... Ihan kuin maan puolustaminen ja laivastoon ja armeijaan kuuluminen ei olisi kunnia-asia, jonka kokee omakseen vaan jotain, johon raahaudutaan väkisin ja vain, jos ei jää pätkääkään tappiolle ja tienaa sillä.
Ihmisten täytyisi alkaa miettimään mitä on yhteinen hyvä. Ei se pelkkä oma hyvä. Yhteinen hyvä! Tukea heikompaa, auttaa toisiaan ja auttaa etenkin omaa maataan ja kaupunkiaan. Enpä voi sanoa muuta kuin että onneksi en asu Suomessa. Etäältä seuraavana menetän hermoni jo muutenkin ihmisten sokeuteen ja haluttomuuteen työstää kotipaikkaansa paremmaksi paikaksi elää ja asua.
Ainakaan vihannespellolle ei ole mitään tarvetta palkata täysillä taidoilla, ikinä. Eikä teurastukseen. Muussa sitten ottaakin hieman tuottotappiota, mutta varakkaammilta ei se olisi ehkä liikaa vaadittu. Pormestariltakin voisi kysyä, että mitä hän suosittelee. Raumalla ehkä puiden hakkuu, tai että vehnäpellolliset pitäisivät peltojaan kesannolla hetken, kunnes vehnät ja jauhot alkavat liikkumaan. Hölmöä toimintaa on kyllä jokaiselta pellon omistajalta turhaan palkata työntekijöitä ja tuottaa jotain, mikä seisoo tai ammatti-ihmisiltä kuten mylläreiltä tuottaa jauhoa tai leipureilta tehdä leipää, jotka eivät mene kaupaksi ja leivän hintatason ollessa kalliimpi kuin kahden kauran. Peltoja ei ole pakko pitää koko ajan tuottamassa tai ammattiaan harjoittaa. Lievää torifiksuutta haluaisin nähdä välillä.
Näihin sanoihin.... Lähden hakkaamaan päätäni seinään.
Eikä siinä vielä mitään, ettei edes pelloille voi palkkailla ilman taitoja uusia tukeakseen pienen pienellä teolla, mutta kun ei mitään voi tehdä yhteisen hyvän eteen! Ei voi hakata puuta, matkustaa kaupungista kaupunkiin viemään ja ostamaan tarvittavaa, kaivoksillekin joutaa vain, jos ehtii tekemään täydellisen päivän hyvällä palkalla... Hohhoijaa sanon minä!
Mitä ihmettä ihmiset rahakirstujensa päällä istuvat? Eikä siltä istumiselta liikahda metriäkään ilman kunnon palkkaa. Kaikesta pitäisi saada vähintään se 20 markkaa... Noin Suomessa. Laivastossa ei voi olla ellei siinä tienaa, ei armeijassa, ei hoitaa puolustusta ei mitään... Ihan kuin maan puolustaminen ja laivastoon ja armeijaan kuuluminen ei olisi kunnia-asia, jonka kokee omakseen vaan jotain, johon raahaudutaan väkisin ja vain, jos ei jää pätkääkään tappiolle ja tienaa sillä.
Ihmisten täytyisi alkaa miettimään mitä on yhteinen hyvä. Ei se pelkkä oma hyvä. Yhteinen hyvä! Tukea heikompaa, auttaa toisiaan ja auttaa etenkin omaa maataan ja kaupunkiaan. Enpä voi sanoa muuta kuin että onneksi en asu Suomessa. Etäältä seuraavana menetän hermoni jo muutenkin ihmisten sokeuteen ja haluttomuuteen työstää kotipaikkaansa paremmaksi paikaksi elää ja asua.
Ainakaan vihannespellolle ei ole mitään tarvetta palkata täysillä taidoilla, ikinä. Eikä teurastukseen. Muussa sitten ottaakin hieman tuottotappiota, mutta varakkaammilta ei se olisi ehkä liikaa vaadittu. Pormestariltakin voisi kysyä, että mitä hän suosittelee. Raumalla ehkä puiden hakkuu, tai että vehnäpellolliset pitäisivät peltojaan kesannolla hetken, kunnes vehnät ja jauhot alkavat liikkumaan. Hölmöä toimintaa on kyllä jokaiselta pellon omistajalta turhaan palkata työntekijöitä ja tuottaa jotain, mikä seisoo tai ammatti-ihmisiltä kuten mylläreiltä tuottaa jauhoa tai leipureilta tehdä leipää, jotka eivät mene kaupaksi ja leivän hintatason ollessa kalliimpi kuin kahden kauran. Peltoja ei ole pakko pitää koko ajan tuottamassa tai ammattiaan harjoittaa. Lievää torifiksuutta haluaisin nähdä välillä.
Näihin sanoihin.... Lähden hakkaamaan päätäni seinään.
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
Siellä missä pippurit kasvavat
2. päivä kesäkuuta varmistui se, että minulle on myönnetty kansalaisuuden poisto. En ole enää Suomen kansalainen ja sain siitä vielä hienon kirjekäärönkin tänne, missä nyt olen, jossain, missä pippuri kasvaa.
Täten olen siis englantilainen. Täysin, puhtaasti, rehdisti ja suoraan. Hyvästi Suomi, vaikka kieltä en unohda koskaan enkä sen kauneutta unohda.
Ikävä ei tule alituista taistelua ja sitä, että nykyään ei Suomessa voida edes kuninkaanvaaleja hoitaa kunnolla. Kerrasta ja ilman taktikointia. Muuttamatta sääntöjä välissä ja koko ajan eikä sana jäävi tarkoita enää kenellekään siellä mitään.
Myönnän, olen katkera. Tai turhautunut. Tai ehkä suhteellisen vihastunut.
On silti kestämätön ajatus, että Suomen kuninkaanvaalit ovat yksi täysi farssi. Jossa mietitään pitkään ketkä saavat äänestää. Säännöt julkistetaan, niitä muutellaan ja kesken vaalien vielä tapellaan siitä, että pitää sääntöjä muuttaa, hylätä ääniä, tehdä asiat ihan eri tavalla kuin mitä vaalit julkistettua on ilmi tuotu. Eikä äänen ääntäkään uskalla antaa taktikoimatta, temppuilematta ja kieroilematta.
Kuka hyvänsä Suomeen kuninkaaksi valitaan hän tulee saamaan sellaiset paskaryöpyt niskaansa vihaiselta ihmislaumalta, etten jaksaisi edes ajatella. En ainakaan haluaisi ajatella sitä, miten lopulta virassa on kuningas, joka ei voi tehdä mitään oikein. Huutoa ja napinaa tulee oikealta tai vasemmalta tai pahimmillaan kaikista ilmansuunnista. Kuninkaan tulisi olla Suomen suurdiplomaatti, ahkera, aktiivinen, mutta rauhallinen. Ihminen, joka ei herätä kuumia tunteita Suomen kansalaisissa eikä ulkomailla. Joku, joka voi taata rauhaa. Nyt virasta on tehty pelkkä vitsi, titteli. Ollapa kuningas vain sellaisena olemisen ilosta.
Suoraan sanoen minua sylettää Suomen nykymeno. Kaikki pitää taktikoida, kieroilla tai jos suunnitelma vuotaa niin täytyy sitten jälkikäteen ja ohessa vähän temppuilla. Eikö jatkossa olisi vain helpointa tehdä vaalilautakunta, muutamasta valitusta, jotka äänestävät jokaisen kaikkiin virkoihin, keskenään. Ettei tarvitse enää käydä läpi uskomattomia pelleilyjä ja naurettavia temppuiluja? Eikä kellään ole mitään kunniaa, arvoja tai periaatteita enää. Millään ei ole enää mitään arvoa...
Odotan päivää, että pääsen kotiin Englantiin tältä matkaltani, jonka myötä olen nyt siellä missä pippuri kasvaa. Nyt vielä jonkin aikaa aika menee täällä joko puita hakaten tai kierrellen, laivoja odotellessa.
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Kesä.
Kesä on saapunut. Sen huomaa siitä, että ihmiset hoitavat peltojaan ahkerasti, onhan työläin aika vuodesta, työläin ennen syysajan kynnyksellä olevaa sadonkorjuuta. Pieni osa taas palkkaa suosiolla muita täksi ajaksi ja aktivoituvat talvihorroksestaan, mutta se ei riitä paikkaamaan muiden hiljaiseloa. Torillakaan ei enää tapaa oikein ketään.
Harva aktivoituu kesällä ja nukkuvat sitten syksyllä. Osa ei ole ikinä aktiivinen, mutta kesällä sitäkin vähemmän. Räksyttää jaksaa ja ehtii, muuhun ei sitten olekaan aikaa.
Päätin itsekin kokeilla. Kesälomailua. Tein helpottavia päätöksiä. Olen pyytänyt eroa jokaisesta järjestöstä johon kuulun. Kummitoiminnasta, Rojalisteista... Viimeisenä erokirjeenä lähti Suomen kreiville viestiä hakemuksen muodossa, että neuvosto käsittelisi hakemukseni kansalaisuuden poistamiseksi. Suomen kansalaisuudella en tee mitään, sen voi huoletta poistaa. Mielestäni tarpeeksi painava syy sen poistamiselle on ihmisen oma pyyntö.
Syksyllä, jos huvittaa, voin vaikka hakea ja liittyä uudestaan järjestöihin. Jos sattuu huvittamaan enkä enää haluakaan tehdä täyttä pesäeroa Suomeen. Suomeen voin myös mennä käymään, muuttaa jopa ja anoa kansalaisuutta neuvostolta, jos asia tulee ajankohtaiseksi. En ole tehnyt mitään radikaalia tai loputonta, päättänyt vain ottaa loman ja pestä käteni Suomen asioista tyystin, rehdisti ja suoraan. Mitä minä niihin puutun, kun en enää koe edes olevani suomalainen.
Kesä on tullut. Harmillisesti en näe Suomen kaunista suvea, hyvä jos tältä matkaltani ehdin näkemään edes vilauksen kesästä Hastingsissa. Sen vain tiedän, että täällä hellesäitä pidellessä kaukana Suomesta ja Englannista en ihan heti Suomeen asti ole menemässä. Kotiin Hastingsiin kun pääsen niin tuskin ihan heti liikun, ehkä syksyllä, ehkä en. Suomeen tuskin lähivuosina...
Harva aktivoituu kesällä ja nukkuvat sitten syksyllä. Osa ei ole ikinä aktiivinen, mutta kesällä sitäkin vähemmän. Räksyttää jaksaa ja ehtii, muuhun ei sitten olekaan aikaa.
Päätin itsekin kokeilla. Kesälomailua. Tein helpottavia päätöksiä. Olen pyytänyt eroa jokaisesta järjestöstä johon kuulun. Kummitoiminnasta, Rojalisteista... Viimeisenä erokirjeenä lähti Suomen kreiville viestiä hakemuksen muodossa, että neuvosto käsittelisi hakemukseni kansalaisuuden poistamiseksi. Suomen kansalaisuudella en tee mitään, sen voi huoletta poistaa. Mielestäni tarpeeksi painava syy sen poistamiselle on ihmisen oma pyyntö.
Syksyllä, jos huvittaa, voin vaikka hakea ja liittyä uudestaan järjestöihin. Jos sattuu huvittamaan enkä enää haluakaan tehdä täyttä pesäeroa Suomeen. Suomeen voin myös mennä käymään, muuttaa jopa ja anoa kansalaisuutta neuvostolta, jos asia tulee ajankohtaiseksi. En ole tehnyt mitään radikaalia tai loputonta, päättänyt vain ottaa loman ja pestä käteni Suomen asioista tyystin, rehdisti ja suoraan. Mitä minä niihin puutun, kun en enää koe edes olevani suomalainen.
Kesä on tullut. Harmillisesti en näe Suomen kaunista suvea, hyvä jos tältä matkaltani ehdin näkemään edes vilauksen kesästä Hastingsissa. Sen vain tiedän, että täällä hellesäitä pidellessä kaukana Suomesta ja Englannista en ihan heti Suomeen asti ole menemässä. Kotiin Hastingsiin kun pääsen niin tuskin ihan heti liikun, ehkä syksyllä, ehkä en. Suomeen tuskin lähivuosina...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)